Kunnat ovat ihmistä lähimpänä oleva hallinnollinen vaikuttajia. Paljolti onkin kiinni kunnasta, miten terveyttä käsitellään. Erityisesti isommat kunnat tuntuvat panostavan enemmän terveyden edistämiseen. Onko sitten rahasta vai asenteista kiinni, vai eivätkö pienemmät kunnat halua antaa yhtä isoa panosta? Toki ei tämä koske kaikkia pieniä kuntia.

Pienempien kuntien pitäisi käyttää hyödykseen väkimäärän pienuutta. Yhteisöllisyyden korostaminen ja yhteistyön tehostaminen pienissä kunnissa on huomattavasti helpompaa kuin isoissa. Ihmisten pitäisi järjestää yhteisiä tapahtumia, jossa mielipiteitä saisi heitellä ilmaan ja asiantuntijat vastailevaisit asukkaiden kysymyksiin. Yhteishenki kasvaisi ja tämä tulisi kunnalle huomattavsti halvemmaksi tavaksi vaalia ihmisten terveyttä.

Saa olla tyytyväinen että on syntynyt Suomeen. Elämämme alkaa hyvistä lähtökohdista. Meillä on puhdasta vettä ja me jopa kylvemme siinä, aika röyhkeetä kun miettii muiden maiden tilannetta.

Kehitysmaat kuitenkin voittavat länsimaat ainakin yhdessä asiassa sata nolla - yhteisöllisyydessä. Miksi mekin emme voisi kokoontua yhteen pohtimaan terveyteen liityviä ongelmia. Kanssa ihmiset voisivat jakaa tietoa toisille, jotka painivat samojen asioiden kanssa.

Eli vähemmän stressiä ja paineiden ottoa, kyllä se elämä kantaa etenkin täällä Suomen mantereella. Elämää pitäisi elää viimeistä päivää eikä murjottaa ja miettiä menneitä. Jos ihmiset pystyvät selviytymään ja hymyilemään pakolaisleirien oloissa, ei sen pitäisi täällä pohjolassa olla ylivoimaista.

Salutogeenin ajattelutapa on hieno. Ihmisiä todellakin pitäisi opettaa uimaan eikä heittää pelastusrenkasta tai verkkoa veteen, joka heidät sieltä pelastaisi. Pitääkö meidät opettaa elämään oikealla tavalla?

Ihmisiä pitäisi herätellä. Huomaamaan millaisessa maailmassa he elävät. Suurin osa ihmisistä herää aamulla suoritusmielellä. Arki saattaa olla pakkopullaa, jota kestetään jotta päästään viettämään viikonloppua tai päästään viikoksi Kanarian aurinkoon. Miksi näin tapahtuu? Olisiko syynä yhteiskuntamme arvomaailma, jossa elämän punaisena lanka on menestyksen tavoittelu, joka unelmissamme johtaa yltäkylläiseen elämään? Elämme tulevaisuudessa? Useimmat kuitenkin viettävät koko elämänsä tunnelissa näkemättä valoa toisessa päässä lainkaan. Kun, elämä lähestyy loppuaan, huomaamme miten älyttömästi olemme sen kuluttaneet. Yritämme kaivaa tiemme pois tunnelista, nähdäksemme edes hitusen valon pilkahduksia, mikä on monesti ylivoimainen tehtävä.

Elämiseen ei ole yhtä oikeaa tapaa. Olemme erilaisia niin kuin ovat kulttuurit ja ympäristöt joihin olemme syntyneet. Mikä tekee elämästä elämisen arvoisen? Läheiset, terveys, työ, vapaus kenties. Arvoja on varmasti monia. Jos meidät opetetaan uimaan sujuvasti heti elämämme alkuvuosina, se antaa meille hyvät lähtökodat. Jos jatkamme rintauinnilla koko matkamme aina hautaan asti, elämästä tulee liian yksinkertaista. Välillä on hyvä kokeilla, jopa perhosuintia, vaikka hankalalta se aluksi saattaa tuntuakkin. Vaikka emme tätä tekniikkaa koskaan täydellisesti oppisikaan se antaa varmasti paljon. Elämä kun ei saa olla liian helppoa!

Ihmiset kuvastavat hyvin pitkälle ympäristöään. Meillä on omat käyttäymistapamme ja kielemme. Yhtälailla meillä on omat ruokakulttuurimme. Ruokakulttuuriin liittyy lukuisia asioita; sosiaalisuus, ruoan arvostus, raaka-aineet, ruokailuajat, syömistottumukset jne. Suomessa ruokakulttuuri on aliarvostettu ja väheksytty tekijä ihmisten terveydessä. Omien juurien vaaliminen on tärkeä osa ihmisen elämää, kaikkea ei kannata lainata toisilta. 

Tuntuu välillä siltä, että meidän ruokakulttuurissamme itse ruoan arvostus jää muiden asioiden alle. Ruoka ei ole enää aitoja tuotteita ja raaka-aineita vaan pitkälle vietyjä terveystuotteita. Aivan kuin ruokavaliossa ei saisi olla mitään epäterveellistä. Jos syöt täysrasvaista juustoa päivittäin, syöt väärin. Runsas osa suomalaisista miehistä pitää ruokaa mättönä, jota syödään jotta pysytään hengissä. Kun taas naiset painivat painonsa kanssa ja taistelevat kiusaustensa kanssa.  

Eikö olisi syytä antaa enemmän arvostusta ruokakulttuurille ja vähentää terveys paasauksen roolia.

-Tomi-