Meillä jokaisella on ominaiset käyttäytymismallimme. Ne muovautuvat tärkeimpien arvojemme perusteella, jotka olemme poimineet siihen asti eletyn elämämme varrelta. Sovellamme näitä elämämme eri osa-alueille, kuten esimerkiksi liikunta-ja ravitsemustottumuksiimme. Sydän 2000-tutkimuksessa havaitut elämäntapatyypit kertovat paljon ruokailu- ja liikuntatottumuksien ympärille muodostuneista negaatioista. Eikö ruoan pitäisi tuoda rentouttavia hetkiä arkeen? Eikä ajaa ihmisiä nurkkaan ja vainota heitä, joka paikkaan.

Ihmisillä on usein taipumusta ääripään valintoihin. Etenkin oikeasta ruokavaliosta puhutaan monesti intohimoisesti, joku ruoka on kiellettyä ja joku sallittua. Tällaista tietoa puskee, joka puolelta ja siltä onkin vaikea ummistaa silmänsä. Luennoitsijan esittämät käyttäytymistyypit: turhautunut, tiedonhaluinen, huoleton, kulinaristi, muutosyrittäjä ja epäuskoinen, kokevat ruoan jossain suhteessa painolastina. Kaikkia näitä ihmistyyppejä stressaa se mitä syömme. Tällainen ikävä asettelu johtuu paljolti yhteiskuntamme tuputtavasta tavasta tarjota oikeita tapoja syödä. Miksi ruokailusta pitää tehdä niin älyttömän vaikeaa? En tarkoita, etteikö saisi ajatella syömisiään. Ehdottomasti kannattaa. Mutta missä määrin, se onkin toinen juttu. Neutraalin ja terveen ajattelun muodostaminen, kun nykyään on niin vaikeaa.

Terveysneuvonta on tärkeää. Faktat ja henkilön tilanteen vakavuus pitää kertoa, kunhan ei tuputa potilaalle ehdottomia ruokailumalleja. Nämä vain ahdistavat potilasta, muutenkin jo stressaavan sairauden kanssa. Annetaan potilaalle vapaus päättää, ravitsemusterapeutti toimii lähinnä kannustimena.  

-Tomi-